A.I. Virtanen

Suomalaiset ovat varsin nokkelaa kansaa mutta keksijä Artturi Ilmari Virtanen oli mies vailla vertaa. Hän oli kemisti, jolla oli oma biokemian alan tutkimuslaitos. Tämän lisäksi Virtanen työskenteli myös Valion palveluksessa ja uransa aika hän kehitteli lukuisia meijeritoiminnan alan asioita. Virtanen toimi myös Helsingin Yliopiston professorina.

Virtanen oli varsinainen monitoimimies, joka pyrki vaikuttamaan keksinnöillään tavallisen kansan arkiolojen parantamiseen. Hän oli myös poliittisesti aktiivinen ja kärkäs kommentoija, mikä ajoittain hankaloitti keksijän urakehitystä. Virtasen tiedetään riitaantuneen Kekkosen kanssa tiukkojen kommenttiensa takia.

Virtanen toimi Suomen sodan aikana valtion apuna kehittelemässä niin vihollisiin iskeviä polttopulloja kuin myös kaasunaamareita siviileille. Sodan aikana keksijän työ oli monesti haastavaa rahoituksen puuttuessa mutta Virtanen jatkoi työtään tästä huolimatta uskollisena tieteen kehittämiselle.
Sodan jälkeiset vaikeat taloudelliset ajat saivatkin keksijän suuntaamaan tarmonsa korvikkeiden kehittelyyn ja maatalouden nostamiseen jaloilleen.

Virtasen tunnetuin keksintö oli AIV-rehu, josta Virtanen pokkasi vuonna 1945 Nobelin kemianpalkinnon. AIV-rehu sai patentin vuonna jo 1933 ja myöhemmin Virtanen keskittyi sen markkinointiin myös ulkomaille. Rehussa bakteerien ja entsyymien toiminta saatiin vähenemään happolisäyksen avulla.

Kun vuonna 1947 Suomeen perustettiin Suomen Akatemia, Virtanen valittiin sen esimieheksi yhteistuumin ja hän olikin oikea akatemian puuhamies sen alkuvuosina. Virtanen pyrki työskentelemään niin pitkään kuin pystyi, ja hän julkaisi urallaan lukuisia tiedetekstejä mutta joutui lopulta antautumaan Parkinsonin taudin edessä. Virtanen kuoli 78-vuotiaana vuonna 1973 leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin.